Tämä on Onervalle tuttu paikka varsinkin silloin kun on syytä juhlaan.
Ja nyt on.
Lahja oli jokin aika sitten ilmoittanut saaneensa töitä levykaupasta.
Se,jos jokin sai Onervan onnelliseksi.
Onervalla oli siis tällä kertaa oikein kunnon syy istua kaljalla Laiturin kevät auringon lämmittämällä terassilla.
Lahja, tuo hunsvottitytär, josta ei koskaan ollut mihinkään. Lahja joka jätti kaiken aina kesken, opiskelut, suhteet, ei pärjännyt työpaikoissaan, oli vihdoin saanut työn.
Työn,joka oli kuin luuvitonen silmään tuolle haihattelijalle ja hyväksikäyttäjälle.
Tähän asti Lahja oli onnistunut vielä vedättämään miestä, isäänsä, mutta Onerva tiesi, että jonakin päivänä siitäkin vielä olisi tuleva loppu.
Loputtomiin sekään ei onnistuisi ja Onerva pelkäsi, että silloin Lahja jäisi kokonaan hänen taakakseen.
