Helmi opiskelee

Helmi ja lapset tulivat. Olivat ja menivät. Meno oli taas sen mukaista, että Onervan pää on varmaan sekaisin vielä koko viikon.
Helmillä oli ollut uutinen. 
Helmi lähtisi opiskelemaan. 
Onerva vaan ei voinut käsittää, millä ja miten. Ei Helmillä ole päätä, vielä vähemmän kai kuin Lahjalla. 

Helmi, Onervan mielestä tehköön vain lapsia, se olisi hänen elämäntehtävänsä. Ei Helmistä paljon muuhun olisi. Eikä oikein kai pitäisi olla siihenkään. 

Mies joskus suutuspäissään oli esittänyt, että Helmistä pitäisi tehdä suvunjatkamiskyvytön, ettei hän tahdo omaan ja hyvään sukuunsa yhtään enempää Onervan hulluja geenejä.

Itsehän mies oli antanut napata putkensa poikki niin äkkiä kuin vain huomasi, että lapsista alkoi tulla liian paljon Onervan kaltaisia. Oli vain ilmoittanut, että hän tekee sen, ei kysynyt , ei neuvotellut asiasta Onervan kanssa.  Sanoi suoraan, ettei yhtä ainoaa hullua lisää tähän maailmaan aio saattaa.


Helmi aloittaisi opintonsa kuukauden kuluttua. Terveydenhoitoalalla.
Kun Onerva sen kuuli, kääntyivät hänen suupielensä väkisinkin hymyyn. Hullu hoitamassa muita hulluja, niinkö se sitten menee?

No, eihän Helmi opiskelemaan olisi päässyt, olihan Onerva sitä ihmetellytkin, laillisin keinoin. 
Oli tyttö mennyt ja väärentänyt lievästi papereitaan.
Ihan vain sen verran, että ovet opiskeluun aukeni.
Hieman se tytkytti jännityksenä Onervan takaraivossa, mitä siitä seuraa, mikäli Helmi jossain vaiheessa tästä vilpistä jää kiinni.
Ei varmaankaan mitään kovin hyvää ja erinomaista. Mutta se on sen ajan murheita. Pitää vain toivoa, että se tapahtuu mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos ollenkaan.

Helmin hukutus

Helmi saapuisi lasten kanssa millä hetkellä tahansa.
Helmi on esikoinen ja nykyisin Onervan lapsista rakkain. Enempi kai vielä siksi, että Onerva tunsi olevansa vastuussa hyvin pitkälle Helmin hulluudesta.
Olihan tämä tosiaankin lapsista ensimmäinen ja näin ollen kokeilukappale.
Ja ainahan kokeilukappaleeseen kerääntyy kaikkein huonoin materia, niin oli ainakin Helmin kohdalla käynyt.

Kyllä Onerva näitä asioita mietti. Mietti ihan tosissaan ja ihan tosissaan hän oli myös edelleen sitä mieltä, että kyllä Helmi olisi sittenkin pitänyt pienenä kylpyammeeseen hukuttaa.
Mutta kun Mies oli ehtinyt hätiin ja pelastanut Helmin.

Ei hän siitä Helmille koskaan ollut raaskinnut kertoa, mitä tälle oli yrittänyt tehdä.
Vaikka olihan Helmillä siitä ikuinen muisto, äly hieman jälkeen jäänyt. Lievä  aivovamma olivat sairaalassa sanoneet.Ehti tytön aivot olla ilman happea hieman liian kauan aikaa veden alla.


Olisi vaan tarvinnut yrittää uudelleen, ettei olisi tyttö joutunut tuollaisena loppuelämäänsa elämään.
Sen takia oli Helmi tuollainen sairaalloisen laihakin. Mutta eihän se itse tajua olevansa vaikeasti sairas. On kuuleman sellainen sairaus se anoreksia, että se itse kieltää.
Kaikkia hienoja nimiä sitä on, mietti Onerva mielessään
Vaan eipä se Helmi sitä tuntunut itse ymmärtävän, mistä hänen ongelmasa johtuivat.
Pahasti mieleltään sairastunut ei sitä itselleen myönnä, ettei kaikki ole kohdallaan.

Ei Onervan yritykset siihen yhteen kertaan olleet jääneet. Uudelleen hän oli heti yrittänyt Helmiä hukuttaa, mutta joka kerta oli Mies hänet keskeyttänyt. Laittanut Onervan sitten sairaalaan lataukseen joksikin aikaa.

Hempukalle oli Mies mennyt jossain vaiheessa Onervan teoista kertomaan ja nyt se narttu tiesi kaiken....
Hempukalla kun tuntui olevan ilkeä tapa huudella kaikki salaiset asiat julki niin, että kohta kaikki tietäisivät.
Eikä se hitto vie edes kaunistellut asioita, vaan huusi koko karmean totuuden aina esiin.
Onerva niitä asioita sitten Hempukan jalanjäljillä joutui tilittämään.
Valehtelijaksi hän Hempukan olikin yrittänyt muiden silmissä leimata.
Mutta kyllä Onerva tiesi, ettei hänen yrityksenä kaunistella asioita ollut mitenkään uskottavaa.