Onervan ajatukset kulkivat päässä sellaisella ryöpyllä, ettei niiden matkassa oikein tahtonut pysyä.
Onerva saattoi vain puristaa silmänsä kiinni ja antaa ajatusten viedä.
Seikkailla niiden mukana sinne, tänne ja kaikkialle.
Avatessaan silmänsä hän tiesi.
Tiesi, ettei tästä paikasta,tästä hetkestä olisi kuin yksi suunta.
Se olisi eteenpäin.
Keinoja kaihtamatta.
