Helmi ja lapset tulivat. Olivat ja menivät. Meno oli taas sen mukaista, että Onervan pää on varmaan sekaisin vielä koko viikon.
Helmillä oli ollut uutinen.
Helmi lähtisi opiskelemaan.
Onerva vaan ei voinut käsittää, millä ja miten. Ei Helmillä ole päätä, vielä vähemmän kai kuin Lahjalla.
Helmi, Onervan mielestä tehköön vain lapsia, se olisi hänen elämäntehtävänsä. Ei Helmistä paljon muuhun olisi. Eikä oikein kai pitäisi olla siihenkään.
Mies joskus suutuspäissään oli esittänyt, että Helmistä pitäisi tehdä suvunjatkamiskyvytön, ettei hän tahdo omaan ja hyvään sukuunsa yhtään enempää Onervan hulluja geenejä.
Itsehän mies oli antanut napata putkensa poikki niin äkkiä kuin vain huomasi, että lapsista alkoi tulla liian paljon Onervan kaltaisia. Oli vain ilmoittanut, että hän tekee sen, ei kysynyt , ei neuvotellut asiasta Onervan kanssa. Sanoi suoraan, ettei yhtä ainoaa hullua lisää tähän maailmaan aio saattaa.
Helmi aloittaisi opintonsa kuukauden kuluttua. Terveydenhoitoalalla.
Kun Onerva sen kuuli, kääntyivät hänen suupielensä väkisinkin hymyyn. Hullu hoitamassa muita hulluja, niinkö se sitten menee?
No, eihän Helmi opiskelemaan olisi päässyt, olihan Onerva sitä ihmetellytkin, laillisin keinoin.
Oli tyttö mennyt ja väärentänyt lievästi papereitaan.
Ihan vain sen verran, että ovet opiskeluun aukeni.
Hieman se tytkytti jännityksenä Onervan takaraivossa, mitä siitä seuraa, mikäli Helmi jossain vaiheessa tästä vilpistä jää kiinni.
Ei varmaankaan mitään kovin hyvää ja erinomaista. Mutta se on sen ajan murheita. Pitää vain toivoa, että se tapahtuu mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jos ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!