Aloitellaanpa nyt näin kevyesti ja sellaisilla
tiedoilla, jotka minulla on oikeus julkaista.
Jospa muutaman minulle saapuneen tekstiviestin julkaisen tässä ihan näin ensin alkuunsa:
Olen lähettänyt seuraavan tekstiviestin 4.9.2009 numeroon 0503322748:
"Meidän ositus pitäisi hoitaa. Listaa omaisuutesi ja velkasi myös yhteinen asuntomme. Sekä sun perikunnan asunto, josta näkyy olevan hinta-arvio 415 000 kuuluvat osituksen piiriin. Tulin juuri juristin luota.
Tekstiviesti puuhelimeeni 4- syyskuuta 2009 numerosta 0503322748, numeron omistajaksi ilmeni Juhani Topp:
" En muuten lähetä sinulle mitään tietoja, sano asianajajallesi, että hän pyytää niitä. Muista, että tulen vaatimaan listan omaisuudestasi asianajajani kautta. Kaapo kuuluu meidän yhteiseen omaisuuteen ja taidanpa vaatia Kaapoa itselleni. Tulen myös pyytämään arviota vanhempiesi talosta, odotan sitä mielenkiinnolla. Haluatko, että jatka. Vaikka Tapiolan asunto myytäisiinkin, pesä pysyy jakamattomana.
Tehdään tästä kurjaa, jos haluat. Jos ruvetaan riitelemään, riidellään kunnolla. Kummallekohan Kaapo tuomitaan? Mieti"
Isälleni oli kova paikka huomata toisen raakuus ja tuominen vanhempieni koti esille siinä yhteydessä, mihin se ei kuulunut.
Hän ei ymmärtänyt tuota vaatimusta ja osittain sekin oli varmaan edesauttamassa sitä, että näiden syksyn2009 taphtumien johdosta isäni sai avioverenvuodon liian korkealle nousseen verenpaineen/ sterssin vuoksi ja menehtyi.
Muutettuamme asumaan erilleen, ellei hän keksinyt enää muuta millä minua kiristää, kiristi hän koirallamme, Kaapolla, tietäen koiran olevan minulle rakas.
Tämä viesti on vain pieni näyte siitä, mihin hän kykenee, mutta valaisee tilannetta varmaan paljon,
Hän myös häiriköi minua toistuvasti soitoilla ja viesteillä, mm 14.09.2009 hän soitteli useita kertoja illan aikana vimeksi klo 22.48
Vielä muutama tekstiviesti joista ilmenee noita minuuun kohdistuneita psykopaatti tai skitsofreenikoksi haukkumis asioita.
Olen saanut 5 kesäkuuta 2008 numerosta 0443367292,joka ilmeni Terhi Toppin numeroksi mm seuraavat viestit:
"minkähän ikäinen elli olet? Vie ukko mennessäs. OLETKOHAN SAMANLAINEN PSYKOPAATTI KUIN EDELLINENKIN, joka aiheutti lapsillemme enemmän surua, kuin kukaan voisi.Toivottavasti olet järki-ihminen emme halua lisääoikeudenkäyntejä. Odotan, että saan oman kämpän. Kaikkea hyvää teille, toivottaa Terhi, Jussin lasten äiti."
Viestistä käy hyvin selville se, miten minua on solvattu psykopaatiksi täysin tuntemattomille ihmisille, tätä lähettäessään hän ei tiennyt, että tuo "Jussin sussu" olin juuri minä. tuo samainen psykopaatti.
Toien tekstiveisti, joka on tullut 5. kesäkuuta 2008 numerosta 0443367292:
"Kuules murmelin pikkusussu! Soita ihan vapaasti tolle ukolle. Pidä huolta, ettet järjestä hankaluuksia meidän lapsille, niin kuin teki psykopaatti Tatjaana Somerolta. Emme halua enää yhtään oikeudenkäyntiä murheeksemme. Pidä hyvänäsi tuo mies. En tule kaipaamaan, mutta lapset ja pikkaraiset kaipaa. Haen kämppää, että pääsen vittuun täältä. Terv. Terhi"
Ja tähän loppuun vielä.
Minulle on lopulta ihan yhdentekevää mitä tästä "kaapista ulos tulostani" seuraa.
Ainakin se on IP-tunnistajani saanut rekisteröimään poliisiosaston ahkeran vierailun varsinaisella blogisivullani.
Mutta enää en vaiken, tuon totuuden esille, vaikka samalla kaivaisin maata omien jalkojeni alta, sillä se missä elin oli pahinta mitä minulle voi tapahtua.Haluan tuoda julki ne, jotka tekivät elämästäni sen helvetin, jossa elin.
Uskon, että aina lopulta oikeus voittaa ja se todellinen paha saa palkkansa.
Toivoisin sydämestäni, että muutkin, jotka ovat vastaavan kohteeksi joutuneet uskaltaisivat lopulta sanoa sen kaiken julki.
Minä lopulta eilen ymmärsin, että vaikenemisen aika on ohi!
P.s. Lisään tähän loppuun vielä kirjeen, jossa mieheni yritti selitellä tekmisiään lapsillen ja jonka hän minulle aikoinan luovutti.
Kirjeessä puhutaan mm tuosta juomisesta, jonka syyksi tässä nimetään joku aivan muu kuin minä. Tämä samainen kirje oli minulla liitettynä osana todisteita Salon poliisille jättämääni tutkintapyyntöön 15.9.2009 jonka tein hänestä, mutta joka sitten ei lähtenyt kuitenkaan etenemään, mitä nyt kadun.
" Tytöt!
Mun elämäni parhaat hetket oli silloin kun te synnyitte, mitään niin ihanaa ei voi olla. Seuraavaksi parhaat hetket oli Miran lapsien syntymät.
On mulla ollut Terhinkin kanssa lukemattoman paljon hyviä hetkiä, joita ei voi koskaan unohtaa, Terhi antoi mulle paljon, mutta me ajauduttiin erilleen,
otan kyllä siitä syyt niskoilleni.
Kun te lähditte kotoa me vaan ajauduttiin jotenkin sellaiseen tilanteeseen josta ei ollut ulos pääsyä, joten mä lähdin, tein sen tyhmästi ja täysin väärällä tavalla, vaikkei mua kukaan uskokaan, niin mä olen siitä todella pahoillani. Mä tuotin teille, ihmisille joita mä eniten maailmassa rakastan, kaikista suurimman tuskan, anteeksi vielä kerran.
Mä kuitenkin rakastuin uudestaan niin pahasti, että olin valmis muuttamaan pois Helsingistä.
Terhin ja mun elämä on ollut yhtä helvettiä lähes kokoajan, meidän ei olisi pitänyt koskaan muuttaa uudestaan yhteen. Me ollaan kasvettu niin erilleen toisistamme, ettei sillä ollut mahdollisuuksiakaan onnistua. Sen tulipalon jälkeen mä vaan luulin, että mun velvollisuus on yrittää Terhin kanssa. Me ollaan tuotettu teille paljon harmia, tappelemalla ja ryyppäämällä, mutta sen voimin me kai pysyttiin näinkin kauan yhdessä.
Nyt musta tuntuu, että musta on tehty syyllinen kaikkeen mitä on tapahtunut, Terhiä uskotaan, muttei mua. En halua kenellekään pahaa, enkä ole ilkeä ihminen.
Kyllä mä tiedän, että mut tuomitaan alimpaan helvettiin tämän takia, mutta mä toivon, että tekin mietitte miten tämä kaikki on mennyt. Mä en tiedä kuinka mun olisi pitänyt elää, mä rakastin Päiviä ja rakastan edelleenkin, en voi sille mitään. Sen takia mitä tapahtui, sitä ei kukaan meistä voi unohtaa, mä menin ihan romuksi, en mä enää tiennyt mistään mitään. Mä vihasin kaikkia ja kaikkea, mun ajatukset ei olleet enää mitenkään järkeviä, mä en halunnut lähteä pois, mutta samaan aikaan mä tiesin, että mun täytyy lähteä, sen jälkeen kaikki on mennyt vieläkin pahemmin päin persettä kuin aikaisemmin.
Mä en puolusta itseäni enää yhtään, mä olen omat ratkaisuni tehnyt ja teillä on oikeus tuomita mut, mä en tiedä miksi silloin pari vuotta sitten kaikki meni silleen kuin meni, mulla ei ole sille selitystä ja mä kiroan sen päivän kun se paljastui.
En hyväksy sitä, mutta olisin sen pystynyt aikanaan hoitamaan, mutta painostus siihen, että mun täytyy tulla pois Somerolta oli niin rankkaa, että mä en sitä kestänyt, vaan lähdin sieltä. Sen jälkeen kaikki menikin täysin päin persettä, hyvä ettei kuoltu, eikä meillä ole ollut kovinkaan montaa hyvää päivää, josta voisi olla onnellinen ja ylpeä. Tekään, ette ole varmaan kovinkaan paljoa nauttineet meidän ”yhteiselämästä”.
Tekin kuitenkin olette itsenäisiä ihmisiä ja teette omat ratkaisunne, joita mä tulen aina kunnioittamaan.
Mä kuitenkin pyydän, että tästä huolimatta te muistatte, että mä olen kuitenkin teidän isä ja mä tulen aina teitä rakastamaan enemmän kuin mitään muuta. Olenko ollut huono isä on teidän ratkaistava, pyydän kuitenkin, ettette ikinä puhu pikkuisille musta mitään pahaa, niiden ei tarvitse tietää tästä paskasta mitään. Toivottavasti annatte niille minusta sellaisen kuvan, ettei pikkuisten tarvitse luulla, että mä olin paha ihminen, vaan, että mustakin voisi olla ylpeä. Rakastan pikkuisia ihan älyttömästi.
Mä toivon, että tekin rakastatte mua, ainakin joskus.
Terv. Jussi/ Iskä ja vaari"
Jospa muutaman minulle saapuneen tekstiviestin julkaisen tässä ihan näin ensin alkuunsa:
Olen lähettänyt seuraavan tekstiviestin 4.9.2009 numeroon 0503322748:
"Meidän ositus pitäisi hoitaa. Listaa omaisuutesi ja velkasi myös yhteinen asuntomme. Sekä sun perikunnan asunto, josta näkyy olevan hinta-arvio 415 000 kuuluvat osituksen piiriin. Tulin juuri juristin luota.
Tekstiviesti puuhelimeeni 4- syyskuuta 2009 numerosta 0503322748, numeron omistajaksi ilmeni Juhani Topp:
" En muuten lähetä sinulle mitään tietoja, sano asianajajallesi, että hän pyytää niitä. Muista, että tulen vaatimaan listan omaisuudestasi asianajajani kautta. Kaapo kuuluu meidän yhteiseen omaisuuteen ja taidanpa vaatia Kaapoa itselleni. Tulen myös pyytämään arviota vanhempiesi talosta, odotan sitä mielenkiinnolla. Haluatko, että jatka. Vaikka Tapiolan asunto myytäisiinkin, pesä pysyy jakamattomana.
Tehdään tästä kurjaa, jos haluat. Jos ruvetaan riitelemään, riidellään kunnolla. Kummallekohan Kaapo tuomitaan? Mieti"
Isälleni oli kova paikka huomata toisen raakuus ja tuominen vanhempieni koti esille siinä yhteydessä, mihin se ei kuulunut.
Hän ei ymmärtänyt tuota vaatimusta ja osittain sekin oli varmaan edesauttamassa sitä, että näiden syksyn2009 taphtumien johdosta isäni sai avioverenvuodon liian korkealle nousseen verenpaineen/ sterssin vuoksi ja menehtyi.
Muutettuamme asumaan erilleen, ellei hän keksinyt enää muuta millä minua kiristää, kiristi hän koirallamme, Kaapolla, tietäen koiran olevan minulle rakas.
Tämä viesti on vain pieni näyte siitä, mihin hän kykenee, mutta valaisee tilannetta varmaan paljon,
Hän myös häiriköi minua toistuvasti soitoilla ja viesteillä, mm 14.09.2009 hän soitteli useita kertoja illan aikana vimeksi klo 22.48
Vielä muutama tekstiviesti joista ilmenee noita minuuun kohdistuneita psykopaatti tai skitsofreenikoksi haukkumis asioita.
Olen saanut 5 kesäkuuta 2008 numerosta 0443367292,joka ilmeni Terhi Toppin numeroksi mm seuraavat viestit:
"minkähän ikäinen elli olet? Vie ukko mennessäs. OLETKOHAN SAMANLAINEN PSYKOPAATTI KUIN EDELLINENKIN, joka aiheutti lapsillemme enemmän surua, kuin kukaan voisi.Toivottavasti olet järki-ihminen emme halua lisääoikeudenkäyntejä. Odotan, että saan oman kämpän. Kaikkea hyvää teille, toivottaa Terhi, Jussin lasten äiti."
Viestistä käy hyvin selville se, miten minua on solvattu psykopaatiksi täysin tuntemattomille ihmisille, tätä lähettäessään hän ei tiennyt, että tuo "Jussin sussu" olin juuri minä. tuo samainen psykopaatti.
Toien tekstiveisti, joka on tullut 5. kesäkuuta 2008 numerosta 0443367292:
"Kuules murmelin pikkusussu! Soita ihan vapaasti tolle ukolle. Pidä huolta, ettet järjestä hankaluuksia meidän lapsille, niin kuin teki psykopaatti Tatjaana Somerolta. Emme halua enää yhtään oikeudenkäyntiä murheeksemme. Pidä hyvänäsi tuo mies. En tule kaipaamaan, mutta lapset ja pikkaraiset kaipaa. Haen kämppää, että pääsen vittuun täältä. Terv. Terhi"
Ja tähän loppuun vielä.
Minulle on lopulta ihan yhdentekevää mitä tästä "kaapista ulos tulostani" seuraa.
Ainakin se on IP-tunnistajani saanut rekisteröimään poliisiosaston ahkeran vierailun varsinaisella blogisivullani.
Mutta enää en vaiken, tuon totuuden esille, vaikka samalla kaivaisin maata omien jalkojeni alta, sillä se missä elin oli pahinta mitä minulle voi tapahtua.Haluan tuoda julki ne, jotka tekivät elämästäni sen helvetin, jossa elin.
Uskon, että aina lopulta oikeus voittaa ja se todellinen paha saa palkkansa.
Toivoisin sydämestäni, että muutkin, jotka ovat vastaavan kohteeksi joutuneet uskaltaisivat lopulta sanoa sen kaiken julki.
Minä lopulta eilen ymmärsin, että vaikenemisen aika on ohi!
P.s. Lisään tähän loppuun vielä kirjeen, jossa mieheni yritti selitellä tekmisiään lapsillen ja jonka hän minulle aikoinan luovutti.
Kirjeessä puhutaan mm tuosta juomisesta, jonka syyksi tässä nimetään joku aivan muu kuin minä. Tämä samainen kirje oli minulla liitettynä osana todisteita Salon poliisille jättämääni tutkintapyyntöön 15.9.2009 jonka tein hänestä, mutta joka sitten ei lähtenyt kuitenkaan etenemään, mitä nyt kadun.
" Tytöt!
Mun elämäni parhaat hetket oli silloin kun te synnyitte, mitään niin ihanaa ei voi olla. Seuraavaksi parhaat hetket oli Miran lapsien syntymät.
On mulla ollut Terhinkin kanssa lukemattoman paljon hyviä hetkiä, joita ei voi koskaan unohtaa, Terhi antoi mulle paljon, mutta me ajauduttiin erilleen,
otan kyllä siitä syyt niskoilleni.
Kun te lähditte kotoa me vaan ajauduttiin jotenkin sellaiseen tilanteeseen josta ei ollut ulos pääsyä, joten mä lähdin, tein sen tyhmästi ja täysin väärällä tavalla, vaikkei mua kukaan uskokaan, niin mä olen siitä todella pahoillani. Mä tuotin teille, ihmisille joita mä eniten maailmassa rakastan, kaikista suurimman tuskan, anteeksi vielä kerran.
Mä kuitenkin rakastuin uudestaan niin pahasti, että olin valmis muuttamaan pois Helsingistä.
Terhin ja mun elämä on ollut yhtä helvettiä lähes kokoajan, meidän ei olisi pitänyt koskaan muuttaa uudestaan yhteen. Me ollaan kasvettu niin erilleen toisistamme, ettei sillä ollut mahdollisuuksiakaan onnistua. Sen tulipalon jälkeen mä vaan luulin, että mun velvollisuus on yrittää Terhin kanssa. Me ollaan tuotettu teille paljon harmia, tappelemalla ja ryyppäämällä, mutta sen voimin me kai pysyttiin näinkin kauan yhdessä.
Nyt musta tuntuu, että musta on tehty syyllinen kaikkeen mitä on tapahtunut, Terhiä uskotaan, muttei mua. En halua kenellekään pahaa, enkä ole ilkeä ihminen.
Kyllä mä tiedän, että mut tuomitaan alimpaan helvettiin tämän takia, mutta mä toivon, että tekin mietitte miten tämä kaikki on mennyt. Mä en tiedä kuinka mun olisi pitänyt elää, mä rakastin Päiviä ja rakastan edelleenkin, en voi sille mitään. Sen takia mitä tapahtui, sitä ei kukaan meistä voi unohtaa, mä menin ihan romuksi, en mä enää tiennyt mistään mitään. Mä vihasin kaikkia ja kaikkea, mun ajatukset ei olleet enää mitenkään järkeviä, mä en halunnut lähteä pois, mutta samaan aikaan mä tiesin, että mun täytyy lähteä, sen jälkeen kaikki on mennyt vieläkin pahemmin päin persettä kuin aikaisemmin.
Mä en puolusta itseäni enää yhtään, mä olen omat ratkaisuni tehnyt ja teillä on oikeus tuomita mut, mä en tiedä miksi silloin pari vuotta sitten kaikki meni silleen kuin meni, mulla ei ole sille selitystä ja mä kiroan sen päivän kun se paljastui.
En hyväksy sitä, mutta olisin sen pystynyt aikanaan hoitamaan, mutta painostus siihen, että mun täytyy tulla pois Somerolta oli niin rankkaa, että mä en sitä kestänyt, vaan lähdin sieltä. Sen jälkeen kaikki menikin täysin päin persettä, hyvä ettei kuoltu, eikä meillä ole ollut kovinkaan montaa hyvää päivää, josta voisi olla onnellinen ja ylpeä. Tekään, ette ole varmaan kovinkaan paljoa nauttineet meidän ”yhteiselämästä”.
Tekin kuitenkin olette itsenäisiä ihmisiä ja teette omat ratkaisunne, joita mä tulen aina kunnioittamaan.
Mä kuitenkin pyydän, että tästä huolimatta te muistatte, että mä olen kuitenkin teidän isä ja mä tulen aina teitä rakastamaan enemmän kuin mitään muuta. Olenko ollut huono isä on teidän ratkaistava, pyydän kuitenkin, ettette ikinä puhu pikkuisille musta mitään pahaa, niiden ei tarvitse tietää tästä paskasta mitään. Toivottavasti annatte niille minusta sellaisen kuvan, ettei pikkuisten tarvitse luulla, että mä olin paha ihminen, vaan, että mustakin voisi olla ylpeä. Rakastan pikkuisia ihan älyttömästi.
Mä toivon, että tekin rakastatte mua, ainakin joskus.
Terv. Jussi/ Iskä ja vaari"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Blogissani on käytössä kommenttien tarkistus toiminto, joten kommenttisi näkyminen julkisesti saattaa kestää jonkin tovin.
Kiitos kommentoinnistasi!