TUTKINTAPYYNTÖ

Olen aikamoinen rikollinen. 
Jälleen kerran on blogistani tehty tutkintapyyntö. Aika rumbaa on ollut jo Enkeli- Minttu Vettenterän kanssa koko viime kesän, vaan nyt kyllä naurut repäisin äsken.
Helsingin poliisista soitettiin ja tutkintapyynnön tekijänä on ex-mieheni ex-vaimo, Terhi Topp joka työskentelee Helsinkin Työväenopistolla, Kaapelitehtaalla.
Ja kas kummaa kun hänenkin mielestään kirjoitan hänen elämästään. Psykopaatti sekä Onervablogeille on siis jo ilmottautunut kaksi esikuvaa.

Oikeastaan minua alkaa pelottaa, mikäli Terhi Topp on kuten Onerva? Ainakin hän poliisille on väittänyt näin, että tämä blogi kertoo hänestä....huh....olen todella tytyyväinen, että olen tästä suvusta kolme vuotta sitten päässyt eroon.
Minähän kirjoitan täällä blogissani pakkohoidosta,alkoholismista, lapsen tappamisyrityksistä ja monenmoisesta kamalasta, jotka itsestänikin ovat todella kammottavia asioita.
Mutta ymmärrän, että jollekin nämäkin asiat ovat arkipäivää ja totisinta totta.

Totta on, että hän kyllä aikoinaa lähetteli minulle mm tekstiviestjä haukkkuen minua psykopaatiksi, skitsofreenikoksi ja ties mitä.
Häiriköi häiriköimästä päästyään.
Se oli aikamoista aikaa. 
Ja totta on, että tiedän monenmoisia asioita.
Tätä kirjallisuusblogia en tosin tule koskaan poistamaan.
Tarkoitushan on saada jossain vaiheesssa aikaiseksi isompi kokonaisuus kirjoitetuksi.

Yritän huomiseksi löytää edelliset oikeudenkäyntipöytäkirjat ja kopioin ne tänne, nehän ovat julkista materiaalia.
Hänen tyttärensähän haastoi minut jo kerran kunnianloukkauksesta ja hävisi tuon tulesta tempaistun jutun.... joka sekin sitten myöhemmin paljastui xxxxx:n junailemaksi
Terhi Topphan oli silloinkin kyseisen jutun tiimoilta kimpussani jättäen tutkintapyynnön, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, mutta kusi omille kintuillen, raukka parka.
Ehkä säälin hätä, vanhaa naista.....
Ehkä en...... ;O)
Mitä katkera ihminen voikaan saada aikaiseksi?
Näemmä katkeruus siitä, että hänen miehensä lähti aikoinaan matkaani ei ikinä hellitä otettaan hänestä.
Toivon aina, että epävakaimmatkin meistä kykenisivät näkemään elämän kokonaisuutena ja elämään sitä, elämäänsä eteenpäin katkeroitumatta.
Aina näemmä ei vain näin käy.

Tai voinhan minä kirjoittaa elämänkertanikin, ..... Ehkä kukaan ei usko, mutta se vasta olisikin aikamoista luettavaa....... ;O)
Sitä ennen vain pitää oppi aoikeasti kirjoittamaan.