Lahja

Helmi oli vanhin Onervan lapsista ja samalla tyttäristä. 
Lahja taas oli nuorimmainen.
Lahja oli saanut nimensä siitä hyvästä, että mies oli aikoinaan tyttären kuvitellut olevan jonkinlainen lahja heille kahdelle.

Mutta toisin oli käynyt.
Vaikka Lahjalla ei päässä viirannut ihan samaan tahtiin, mitä Helmillä, oli myös Lahja oikea murheenkryyni.

Lahja oli sopeutumiskyvytön. Opiskelut jäi kesken, jo toistamiseen ja tulisi varmaan kerta kerran jälkeen jäämäänkin. Lahjalla ei vaan ollut lahjoja. Niin ikävää kuin se olikin todeta, oli tyttö tyhjä päänupistaan.
Vaan eipä tuosta ollut oikein työtäkään tekemään.
Laiska se oli, tyttö.
Ja epäluotettava.
Viimeinen työsuhdekin oli päättynyt Lahjan kohdalla siihen, että tyttö oli jäänyt kiinni työnanatajalta varastamisesta.
Oli sitten isänsä saanut tämän puhuttua selville vesille siitä tilanteesta, ettei ihan rikosrekisterillä tarvinnut mainettaan jo tuossa iässä pilata.
Mutta oli mies myös sanonut, että laitimmainen kerta tämä oli, kun hän rikollisen päätä silittelee.
No, maine siitä kuitenkin meni ja sen jälkeen työn löytyminen olikin ollut todella vaikeaa.
Vaikka eipä Lahja niin työtä tuntunut kaipaavankaan.
Hänelle riitti, jos isä maksoi aina silloin tällöin hänen vaateostoksiaan ja avusti laskuissa.

Ja senhän Lahja osasi, isänsä lypsämisen.
Se olikin ainoa asia josta Onerva oli oikein ylpeä tyttäressään.
Sitä miestä saikin kusettaa ja lypsää ihan niin paljon, kuin vain lapset kykenivät.
Onerva oli sille oman siunauksensa antanut jo aika päiviä sitten.
Silloin, kun miehen petiä alkoi lämmittää hempukka, eikä oma vihitty vaimo.


Poikaystävät Lahjalla olivat vaihtuneet tiuhaan. Eikä varmaan syy ollut pojissa, vaan siinä, etteivät nämä lopulta jaksaneet Lahjaa katsella pidemmän päälle.
Olihan tuo asunutkin oikein yhden kanssa jonkun aikaa.
Ostivat jopa oman asunnon.
Mutta sitten oli poika sanonut,ettei hän enää tyttöä elätä. Eikä viitsi katsella kun toinen on patalaiska, eikä hoida kotia, vaikka olisi koti mitä pitää siistinä.


Sen Lahja oli oppinut Onervalta, siivottomuuden.
Onerva ei ollut ikinä ollut mikään siivooja eikä järjestyksen ihminen.
Lahja oli vielä pahempi.
Tyhjiä juomapulloja, karamellipapereita, pizzalaatikoita, jopa käytetyt kuukautissuojat ja yleensäkin kaikkea roskaa oli ympäri asuntoa, siellä minne ne nyt sattuivat kädestä jäämään.

Mies tästä oli saarnannut kerran jos toisenkin, mutta eihän Lahjasta tai Onervasta kukaan onnistuisi normaalia, kodistaan huolehtivaa ihmistä tekemään.